tiistai 13. lokakuuta 2015

Fylloidituumori




Nyt kun vähän tässä on toipumaan päin päässyt itsekin, niin kirjoitan tännekin asiasta. :) Tuo löydös on niin harvinainen, että haluan kirjoittaa, josko tästä olis jollekin jotain hyötyä joskus, kun asiaa googlaa.

Mennään pari kuukautta taaksepäin ajassa, elokuun alkuun. Eräänä perjantai-iltana löysin rinnastani patin. Ihan niinkun kuka muu tahansa, niin säikähdin toki hirmuisesti ja viikonloppu meni itkunsekaisin tuntein... Maanantaiaamuna sain sitten heti ajan omaan terveyskeskukseen ja sieltä lähetteen mammografiaan ja ultraan. Näihin sain ajan muutaman päivän sisällä, kun sain peruutusajan. Kovin sekavin ajatuksin sinnekin lääkäriin suuntasin. Päivä tais olla keskiviikko?, ihan nyt en tarkkaan muista. Mammografiassa ei rinnasta löytynyt mitään ja patti oli tässä kohtaa niin pieni, että lääkärikään ei meinannut sitä löytää. Mammografian jälkeen sitten oli vielä edessä ultra ja siellä lääkäri sanoi, että löydös on sen verran epämääräinen, että hän haluaa ottaa siitä neulanäytteen... Tässä kohtaa iski paniikki! Sain kuitenkin itseni kasattua niin, että ne näytteet saatiin otettua. Näytteen otto itsessään ei sattunut yhtään, kun lääkäri hyvin puudutti. Viidestä kohtaa ottivat näytteet ja niiden tuloksia sitten jouduin odottelemaan useamman päivän, koska väliin tuli viikonloppu. Viikonloppuun sattui kahden nuorimman synttärit, joten onneksi hiukan muuta ajateltavaa oli. Seuraavan viikon tiistaina piti lääkärin soitella, vaan ei kuulunut mitään. Soitin sitten iltapäivästä, mutta lääkäri oli ehtinyt jo lähteä siinä kohtaa kotiin. Seuraavana päivänä sitten heti 12.8. aamulla klo 8 lääkäri soitti ja sanoi, että löydös on hyvänlaatuinen, mutta muuntautumiskykyinen ja poistaa ne täytyy kaikki. Fylloidituumori oli tämän löydöksen nimi. Netistä yritin sitten googlailla, että mitä tää tarkoittaa, enkä oikein mitään järkevää vastausta tähän saanut. Lääkäri sitten sanoi, että laittaa lähetteen Taysiin, että siellä sitten miettivät mitä tekevät. Lääkäreillä on kuulemma maanantaisin siellä joku kokous missä näitä käsittelevät.

Olin itse jo ihan hyvillä mielin tässä kohtaa, että hyvä, ei mitään vakavaa!! Ajattelin, että tämä tässä nyt sitten menee eteenpäin joskus ja yritin painaa asian taka-alalle. Meidän perheessä tämä asia onnistuu kyllä äärettömän hyvin, koska touhua on todella joka päivälle. :D Kunnes seuraavana keskiviikkona 19.8. soitti minulle hoitaja ja antoi ajan magneettikuviin. Tässä kohtaa ihmettelin todella asiaa!! Miksi ihmeessä pitää mennä magneettiin, jos löydös hyvänlaatuinen?? Soitin takaisin minut lähettäneelle lääkärille ja kysyin, että miksi. Kuulemma tämä kuuluu tähän jatkoon. Sain ajan magneettiin jo seuraavalle viikolle, to 27.8. Magneetin perään oli vielä ultra, jossa löytyi toisestakin rinnasta patti. Näistä sanoi ensimmäinen lääkäri jo, että ovat kystia. Tässä kohtaa ei jatkoista sen enempää sanottu, vaan taas jäätiin odottelemaan.

Seuraavalla viikolla soitti sitten plastiikkakirurgi ja sanoi, että ultraava lääkäri haluaa ottaa neulanäytteet vielä toisestakin rinnasta. Tämä lääkäri myös sitten toi sellaisen viestin minulle, että kun se fylloidituumori oli kasvanut tässä pienessä ajassa jo todella suureksi, niin edessä olisi koko rinnanpoisto... Tässä kohtaa otti sitten koville!!! Monta päivää meni itkuisissa merkeissä... En voinut mitenkään ymmärtää, että miksi?? Kun meillä näitä juttuja ei ihan vähän ole muutenkaan ollut, niin tuntui todella raskaalta vielä tämä, että itse jouduin ravaamaan lääkäriltä toiselle... Pikkuhiljaa rupesi ajatukset menemään kasaan ja sain itselleni rauhan. Neulanäytteiden ottoon oli aika pe 4.9. Samana päivänä kävin sitten myös labroissa kilpirauhasjutuista. Hoitajat olivat todella ystävällisiä tuolla ultrassa ja todella ison tuen sain heiltä. Neulanäytteiden tulokset minulle sanottaisiin ma 14.10, kun olisi vastaanotto aika plastiikkakirurgille. Eli taas odoteltiin yli viikko.... Tässä kohtaa jo oli sellainen olotila, että jos toisestakin rinnasta löytyy samaa fylloidituumoria, niin lähtee toinenkin rinta. En jaksa ruveta joka pattia stressaamaan, että mitä ne sitten ovat... Ja kun nuo fylloidituumorit ovat nopeasti kasvavia ja aina poistettavia. Vuosikymmenien saatossa muuntuvat pahanlaatuisiksi, siksi aina poistettava. Plastiikkakirurgille oli aika ma 14.10 ja siellä selvis, että edelleen toisen rinnan patit olivat kystia, joten mitään toimenpiteitä ei tarvita. Hän sitten jutteli mulle korjausleikkauksen mahdollisuuksista. Keinorinta pystyttäisiin tehdä mun sisäreidestä, koska vatsasta eikä selästä sitä pystyttäisi tehdä. Kyselin sitten, että kuinka tuo sisäreisi parantuu, kuulemma hiukan hitaanlaisesti... Ja kun ei omia rasvakudoksia pystyttäisi käyttämään, niin olisi tarvittu sianrasvakudosta. Tässä kohtaa sanoin, että ei todellakaan tartte enempää kertoa. Päätökseni on se, että tässä kohtaa poistetaan toinen rinta vaan. Hän sanoi, että jos tulen toisiin aatoksiin, niin saan koska tahansa lähetteen plastiikkakirurgille, jossa keinorinta voidaan tehdä. Tämä siis takaporttina itselleni. Lääkärille esitin sitten toiveen leikkauspäivästä, kun hän sitä kysyi. Viikko 41 olisi meille paras, kun siitä seuraava viikko on lapsilla syysloma ja lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna on allergia kuntoutus koko perheelle. Lääkäri soitti sitten siitä samalla kirurgian osastolle ja selvisi, että viikko 41 on oikein hyvä viikko heille. Leikkaus tehtäisiin tiistaina tai torstaina ja toivoin itse mielessäni, että kumpa olisi torstai, että saisin sitten kotiutua viikonloppua vasten.

Ennen leikkausta sitten piti käydä sydänfilmissä (vihdoin saatiin kiinni myös lisälyönnit!!) ja labroissa. Ne onneksi onnistui täällä ihan omalla paikkakunnalla. Ke 30.9. kävin sitten nämä ja pe 2.10 kävin leikkaavan lääkärin luona, hoitajan luona ja anestesialääkärin luona. Sain purettua kaikki itseäni huolettavat asiat heille ja sain todella ymmärtäväisiä kommentteja panikointiini. Käytiin läpi leikkaus ja anestesialääkärin kanssa lääkitykset. Itselläni kun on lääkeallergia buranalle, josta suu turpoo. Siksi oli kiva jutella hänenkin kanssa. Lääkäriltä sitten kysyin, että saanko mä kutoa heti. Lupa annettiin, että vaikka samana iltana leikkauksen jälkeen. ;)

Leikkausajaksi tuli to 8.10 ja päivän ensimmäinen aika. Ihan niinkun mä itse toivoinkin!! Tästä olin todella helpottunut. Taysiin aamulla klo 7 kun menin, niin kovasti rupes mietityttämään, että kuinka mä mahdankaan reagoida siihen, että mulla ei ole, kun yksi rinta... Leikkaussalin hoitajien kanssa ehdin hetken siinä jutella ja leikkaavan lääkärinkin kanssa ja he sanoivat, että askel kerrallaan ja aina saan apua, kun sitä tarvitsen. Olo helpottui siinä ja ei mennyt kauaakaan, kun olin jo unessa ja heräämössä. Heräämöstä muistan sen, että joku hoitaja tuli kysymään, että onko kipua. En tuntenut juurikaan kipua, paitsi dreeniletkun kohdalta, mutta siellä antoivat vielä jonkun todella vahvan särkylääkkeen. Sen kanssa sitten nukuin koko aamupäivän ja pitkälle iltapäivään. Sen verran jaksoin osastolle tultua, että soitin miehelleni ja äidilleni, että osastolla ollaan ja kaikki hyvin. Iltapäivästä sitten juttelin lasten kanssa ja helpottuneen kuuloisia olivat lapset, kun leikkaus oli takana päin. Illasta äitini kävi minua katsomassa ja jaksoin jo olla hereillä. Kipua ei ollut, kun kyljessä. Seuraavana aamupäivänä pääsinkin jo kotiin. Ihanaa!! <3

Sairaalasta soitin jo syöpäyhdistykseen, josta sain ensiproteesin, jota voin käyttää rintaliiveissä. Varsinaisen proteesin saan sitten, kun leikkauksesta on kulunut ainakin 4 viikkoa. Haavan pitää olla kunnolla parantunut. Siihen sitten pitää varata taas aika ja mennä sinne syöpäyhdistykseen sovittamaan proteesia. Sitä ennen on kuitenkin vielä tulossa jälkitarkastus jossain kohtaa ja patit lähetettiin patologille tutkittavaksi. Niistä saan tuloksia jossain kohtaa ihan kirjeellä. Leikkaava lääkäri sanoi, että vaikka sieltä löytyisi syövän esiastetta, niin mitään hoitoja mulle ei ole tulossa, koska rinta on poistettu kokonaan.

Alkujärkytyksen jälkeen olen ollut todella hyvällä mielellä!!! <3 Onneksi!! Hiukan mietityttää, että tuleeko jossain kohtaa sellainen kurja fiilis asiasta, mutta nyt mä nautin tästä, että järkytys ei ollut niin suuri. Ihan varmasti vielä tähän asiaan tulen palaamaan täällä, mutta nyt mä voin mennä hyvällä mielellä eteenpäin!! On ollut ihanaa, kun tukea oon saanut läheisiltä ja ystäviltä!! <3 Rankkaa oli välillä, mutta sitten lähempänä leikkausta tuli jo sellainen inho koko rintaa kohtaan, että en halunnut siihen enään edes koskea. Patti oli jo puolen rinnan kokoinen loppuvaiheessa. Helpotus on nyt, kun leikkaus ym. ovat takana päin. Leikkauksesta toipuminen tuntuu ottavan koville, kun mitään ei saa tehdä ja mitään ei oikein meinaa jaksaa tehdä.... Mutta kyllä nää päivät tässä on saanut jollain tavalla menemään!! :)

Ensimmäinen suihkussakäynti hirvitti, mutta hyvin sujui ja mieheni pesi hiukset, kun en pysty niitä pestä. Myös vaatteiden pukeminen tuotti ongelmia. Tänään, kun leikkauksesta on kulunut jo useampi päivä, niin kävin jo yksin suihkussa ja sain puettua vaatteet itse päälleni. Näistä pienistä jutuista mä nautin nyt, kun ei tartte joka asiassa olla muiden autettavana!! ;) Fyssari antoi jumppaohjeita, joita oon tehnyt ohjeiden mukaan joka päivä, että käsikin rupeisi pelaamaan. Dreeni letkun sain eilen pois ja oli ihana huomata kuinka hengittäminenkin oli paljon helpompaa, eikä kyljen kipu tuntunut enään niin pahalta.
Pienin askelin mennään eteenpäin!! :) Jutusta tuli pitkä, mutta toivottavasti joku jaksoi lukea loppuun saakka. Halusin kirjoittaa, että on itselleni myös tämä täällä muistissa, että milloin on tapahtunut mitäkin.

Nyt mennään kohti joulua ja ajatukset jo kovasti siellä!! <3 Aurinkoisia syyspäiviä teille toivottelen ihan jokaiselle!! <3 Loppuun vielä itselleni tärkeä biisi, jossa niin hienot sanat: "Sua ei voi nujertaa, ei sua voi kaataa...." Niinpä, mua ei voi nujertaa ja aina nousen yhä uudelleen!!

https://www.youtube.com/watch?v=OTL9b0Id9N8