tiistai 25. elokuuta 2015

Majakka kukkaruukuista




Oon ihaillut paljonkin fb:ssä muiden tekemiä majakoita ja pitihän sellainen sitten meillekin tehdä!! :) Meidän majakka on vaan tosi pieni kooltaan, mutta itse en halunnut mitään valtavan kokoista.
Maalasin ruskeat kukkaruukut valkoisella akryylivärillä. Värin kuivuttua laitoin vaan sinistä maalia noihin reunoihin ja maalasin pari ikkunaa ja oven. Ne kun olivat melkein kuivat, niin kuumaliimapyssyllä sitten liimasin ruukut yhteen. Päällimmäisenä on kukkapurkkien lautanen. En omistanut riittävän pientä lyhtyä, mutta tuo lyhty saa nyt olla tuossa niin kauan, että saan ehkä jonkun muunlaisen hankittua. Tai sitten mennään tuolla lyhdyllä ensi talvi. :) Nähtäväksi jää, että kuinka värit kestää. Spraylakalla päällystin ne, joten ehkä paremmin saattaa pysyä.

Mukavia elokuun viimeisiä päiviä ihan kaikille!! <3


perjantai 21. elokuuta 2015

Arjen elämää useamman lapsen perheessä


Olen tässä paljon pohtinut sitä, kun välillä ihmiset kauhistelee, että kuinka noin monen lapsen kanssa selviää arjesta ja kuinka raskasta ja rankkaa se on. Itse en edes näe meitä vielä suurperheenä, mutta sellaisella nimikkeellä meidän perhettä usein kutsutaan. Ympärillä näkee niin paljon sellaisia perheitä, missä lapsia on vielä enempi. Olen todella kiitollinen ja iloinen meidän jokaisesta ihanasta lapsesta. <3 Jokainen lapsi on oma persoonansa ja todella arvokas. Sitä olemme yrittäneet heille jokaiselle sanoa ja opettaa. Jokainen on yhtä tärkeä ja yhtä rakas. Rakkautta riittää ihan jokaiselle. Isompien kanssa rakkauden osoittaminen on erilaista. Usein havahdun siihen, että kun istahdan sohvalle, niin vanhin tulee siihen viereen ja haluaa selkeesti jutella. Ihan arkisia asioita tai sitten jotain mikä mieltä painaa. Hyviä keskusteluita saatu sillä lailla paljon aikaan. Keskustelun edetessä saattaa toiseksi vanhinkin tulla mukaan, mutta se ei vanhinta näytä haittaavan lainkaan, koska aluksi olemme saaneet ihan kahdestamme jutella. Näitä tilanteita voisi olla enemmänkin, mutta arjen pyörittämiseenkin tarvitaan joskus enempikin aikaa. Mutta todella nautin niistä hetkistä, kun ei tartte juosta mihinkään ja voi vaan olla. :)


Tämä tekstin ajatus on lähtenyt pyörimään mielessäni tässä muutaman viikon aikana, kun koulut ovat kaikilla alkaneet ja arki pyörii. Arki pyörii tällä hetkellä vaan sellaisella vauhdilla, että hyvä, kun perässä pysyy. ;) Kun on paljon muuttujia, niin koskaan ei voi tietää mitä seuraava päivä oikeesti tuo tullessaan. Tilanteet muuttuvat todella nopsaa tahtia. Mutta siihenkin on jo totuttu, joskus se harmittaa, joskus sitä ajattelee, että mitenkäs sitten tuo toinen asia hoituu, mikä oli suunnitelmissa. Mutta aina ne asiat loksahtelee kohdilleen. Eniten toki haasteita tuo se, kun kahdessa paikassa pitäisi olla yhtä aikaa. Tällä viikolla keskiviikkona oli juuri sellainen hetki. Sain kahdelle reumalapselle täsmälleen samalla kellon lyömällä ajat suupolille ja nuorin pääsi samaan aikaan koulusta. Onneksi sain isältäni kyydin, kun ensin matkustimme bussilla jonkun tovin, niin loppumatkalle saimme kyydin ja mieheni kävi hakemassa nuorimman koulusta. Joskus arjen pyörittämiseen tarvittaisiin se kolme aikuista, kun nuo lääkärireissut tuovat haastetta, mutta aina kaikesta selviää. Tässä on joutunut opettelemaan itse sellaisen asian, kun avun pyytäminen. Aina se ei ole helppoa, mutta täytyy vaan opetella.


Eilen ollessamme kauppareissulla kolmen nuorimman kanssa huomasin sellaisen ihanan asian, että lapsemme ovat oppineet ottamaan huomioon toisensa todella mahtavasti. Vaikka välillä kuuleekin, että joku on saanut jotain, mutta meillä jokainen saa vuorollaan jotain. Ei aina välttämättä samalla reissulla. Usein on niin, että esim. kauppareissulle lähtee ainoastaan yksi lapsi kerrallaan ja hän saa sieltä valita jätskin tai jotain muuta pientä herkkua. Mutta meidän aikuisten tehtävä on muistaa, että kuka on saanut ja kuka on vielä ilman. Kaksi vanhintakin saattaa joskus innostua mukaan lähtemään. Ne on sellaisia kohtia myös, että saa jutella ihan rauhassa yhden lapsen kanssa. Eilen toiseksi vanhin halusi ostaa itselleen juotavaa. Oli sitten miettinyt, että mukana on myös kaksi pienempää sisarusta ja ettei heille tulisi paha mieli, niin tarjoutui maksamaan myös kahdelle nuorimmalle limskat. Ja voi sitä riemua mikä syntyi kahden nuorimman silmissä, kun isoveli heille tarjosi ne, kävivät oikein halaamassa veljeään. Itse kuuntelin keskustelua sivusta ja kahden kesken kun olimme toiseksi vanhimman kanssa, niin sanoin hänelle, että olipa todella kauniisti tehty. Toinen minkä hän halusi tehdä, niin ottaa osaa nuorimman synttärilahjaan. Nuorimmainen on arponut ja miettinyt, että mitä hän oikeesti haluaisi synttärilahjaksi ja en ole suostunut ostamaan, koska asia on muuttunut päivittäin. Sanoin hänelle, että sitten kun oikeasti tiedät mitä haluat, niin käymme ostamassa. Legoihin sitten päädyimme ja sanoin summan millä hän sen saa valita. Kaupassa aina löytyy vaikka mitä hienoja juttuja ja aina ylittäisi sen muutamalla eurolla, mutta en ole antanut tässä asiassa periksi, vaan kun kotona on katsottu joku juttu valmiiksi, niin siinä rasiassa yleensä pysytty. Nyt toiseksi vanhin oli sitten heltynyt ja antanut pikkuveljelle muutaman euron, että hän saisi yhden tietyn Lego paketin. Mutta huomasin, että taustalla taisi olla se, että toiseksi vanhinkin pääsi rakentamaan hänellekin mieleistä pakettia. Pikkuveljen varjolla kun voi Legoilla vielä rakentaa, kun on auttamassa häntä. Mutta niin kauniisti oli taas ajateltu!! <3


Nuorimmainen on aloittanut koulutien ja pian on kaksi viikkoa koulua käytynä. Ihan muutamana aamuna ja iltapäivänä pääsee sisaruksista joku samaan aikaan. Käymme siis mieheni kanssa vuorotellen viemässä ja hakemassa nuorinta. Neidillä alkaa perjantaisin koulu samaan aikaan, joten tänään lähtivät sitten yhdessä pikkuveljen kanssa käsi kädessä kouluun. <3 Koulumatka on todella lyhyt, mutta yksi todella vilkasliikenteinen katu täytyy ylittää, joten siitä syystä nuorimmainen ei vielä hetkeen pääse yksin kouluun. Koulumatkaa on kävelty monta kertaa yhdessä, mutta silti en uskalla päästää ja kun ei ole mikään pakko vielä, niin saa itsekin samalla pienen happihypyn siinä.
Iltapäivisin koulun jälkeen  kun kotosalla on jo nuorin ja joku isommista, niin huomaan, että he haluavat kovasti auttaa pikkuveljeä läksyjen teossa. Eilen toiseksi vanhin kävi nuorimman kanssa hakemassa kouluun jääneen aapisen yhdessä, kun sitä tarvittiin läksyjen tekemiseen. Oli vaan kiireessä kuulemma unohtunut pulpettiin. Mutta nuorimman läksyissä on vuorotellen ollut auttamassa joku isommista sisaruksista tai sitten minä itse. Vanhinkin tässä yhtenä päivänä kävi vähän auttelemassa pikkuveljeä.

Olen iloinen siitä, että lapsemme ovat oppineet huomioimaan myös toisia. Pihaleikeissä jos vähänkin kuulen sitä, että joku meinataan jättää ulkopuolelle, niin siinä kohtaa joka kerta keskustellaan asiasta, että miltä tuntuisi, jos itse olisit siinä tilanteessa, että jäisit yksin ulkopuolelle. Ei kuulemma tuntuisi kivalta, no ei varmasti tunnu kivalta myöskään siitä lapsesta, joka jätetään ulkopuolelle. Tämä on sellainen asia, missä meidän nuorimmalla on selkeesti vielä opittavaa, mutta joka kerta asiaan puututaan ja vanhimmat sisarukset puuttuvat asiaan myös ja antavat kyllä kova äänisen palautteen. Meidän pihassa kun on paljon lapsia, niin todella kurjaa, jos joku jää yksin. Ei tunnu kenestäkään kivalta!! Tämä asia on sellainen, mitä en itse siedä ollenkaan. Porukassa leikitään kaikkien kanssa. Onneksi tätä taitoa voi harjoitella nuorimmainenkin isommassa porukassa!!

Onhan jokaisessa asiassa ne hyvät ja huonot puolet, tottakai. Mutta jos on perheessä useampi lapsi, niin ei se aina ole katastrofi!! Se voi olla ihan hyväkin juttu. Aina asiat ei mene niinkun suunnittelee ja joskus jotkut haaveet jää toteuttamatta, niin on käynyt itsellänikin. Mutta olen ajatellut, että ei niiden sitten ole kuulunutkaan toteutua ja yrittänyt työstää asiaa, että siitä pääsee jollain tavalla yli. Katkeruutta ja kateutta ei kannata kylvää, vaikka joskus siltä tuntuukin, että olisi oikeutettu siihen ja siihen asiaan, kun muillakin on ja mulla ei ole. On hyvä oppia huomaamaan ne hyvät asiat mitä itsellä on, mitä ei välttämättä ole sitten toisilla taas. Eikä täällä kukaan pääse yhtään sen helpommalla, joskus ulospäin kaikki ei näy. Toisten jutut näkyy ulospäin, toisten ei. Mutta jokaisella on omat kamppailunsa käytävänä, eikä kannata kadehtia niitä asioita. Ja jokainen kokee asiat eri tavalla, vaikka olis samastakin asiasta kyse.

Myös sellaiseen asiaan ja luuloon joskus törmää, että kun on perheessä paljon lapsia, niin itse pääsee helpolla, kun vanhimmat hoitaa pienempiä. Meillä on kaikki lapset vanhempien vastuulla, mutta joskus saattaa olla tilanteita, että vanhimmat katsovat nuorempien perään. Tästä olen itse tarkka, että vanhimmat pääsee myös omia kavereitaan tapaamaan, eikä kaikki aika mene nuorimpien vahtimiseen. Kun sopivasti heitä pyytää, niin ihan mielellään ovat kauppareissun ajan sitten pienempien kanssa. Toki meidän neiti rupee olemaan jo niin iso, että osaa jo itsekseenkin olla, mutta nuorimmainen ei halua yksinään aikaa viettää. Myös kotihommat on meillä jaettu, mutta nekin niin, että ei koululaiset väsy niihin. Astianpesukoneen tyhjennys on isojen poikien hommaa vuorotellen ja mieheni myös tyhjentää sitä, toki itsekin välillä, mutta harvemmin tätä hommaa teen. Mun hommiin kuuluu ne kaikki muut jutut. Roskisten vienti on sitten pienimpien homma. Viikkosiivouksen yhteydessä jokainen lapsi huolehtii omien huoneiden siivoukset. Toki nuorinta autetaan, mutta pääsääntöisesti jokainen hoitaa omansa. Vanhimmalla kun on tällä hetkellä koulupäivät todella pitkiä, niin ei niiden jälkeen mitään tuollaisia hommia jaksa tehdä, eikä tarvitsekaan!! Mutta jos jokainen tekee pienen jutun, niin se auttaa todella paljon. Jos on kouluhommia kovasti, niin silloin ei kukaan lapsista tee yhtään mitään kotihommia. Joskus joku haluaa ihan vapaaehtoisesti tulla auttamaan ja varsinkin tuossa ruuanlaitossa on muutama innokas apulainen useinkin. Sillä laillahan toki oppii paljon kaikenlaisia juttuja!! :)

Aurinkoista elokuun perjantaita ihan jokaiselle piipahtajalle!! <3

keskiviikko 12. elokuuta 2015

20-v hääpäivä


Me saamme tänään viettää mieheni kanssa 20-vuotis hääpäivää. <3 Niin se aika on kulunut, vaikka ei millään uskoisikaan, että siitä on niin kauan.
Näihin vuosiin sisältyy vaikka mitä, niinkun arvata saattaa. On ollut kriisejä, joita setvitty ihan urakalla ja mietitty, että onko tässä mitään järkeä jatkaa. Mutta vasta kysymyksenä heitetty ilmaan aina, että miksi ei? Onneksi näitä kriisejä ei kuitenkaan ole monia tarvinnut käydä läpi, mutta tuskin olemme ainoita tässäkään asiassa. Näistä vaan harvemmin mitään puhutaan... Siksi halusin tämänkin asian ottaa esille, koska pitkään liittoon sisältyy tunteita ihan laidasta laitaan. Välillä on kuitenkin ihan hyvä pysähtyä miettimään, että mitä kaikkea on yhdessä koettu.
Me kun menimme naimisiin, niin olimme todella nuoria, vaikka silloin tuntui niin aikuiselta olo. :D Ehkä nyt voi ruveta sanomaan, että on kasvanut jollain tavalla vähän aikuisemmaksi ja pidempää pinnaa on ajan kanssa myös tullut. Jotain pientä ymmärrystä ja ajatusta tullut itsellekin. Oppii hyväksymään tiettyjä asioita ja nyt lasten myötä on joutunut oppimaan sitä, että mikään homma ei oikein valmistu. Tai ehkä valmistuu, mutta pian sen saa aloittaa uudelleen. Siksi käsitöiden tekeminen on ihanaa, kun saa jotain valmista. ;)
Lasten pitkäaikaissairaudet toki tuo oman mausteensa tähän arkeen ja järjestelynsä. Nämä ne on ne ehkä mitkä hionut meitä enempi yhteen. Olisi voinut käydä toisellakin tavalla, mutta meillä kyllä vaikeudet ovat kasvattaneet meitä yhteen, eikä omin voimin näitä olisi jaksanutkaan käydä läpi.
Tänä vuonna hääpäivä tuntuu vieläkin hienommalta, koska sain itse huokaista yhdestä asiasta, jota olemme joutuneet pian kaksi viikkoa miettiä, että onko jotain vakavampaa vai ei. Mutta tänään hääpäivänämme sain vastauksen asiaan ja huokaista helpotuksesta. <3 Kyllä siitä tiedosta huokaisi myös lähellä olevat ihmisetkin. Joskus elämä tuo eteen asioita, joille ei mahda mitään. Joten todella kiitollinen ja iloinen mieli on siitä, että mä saan jatkaa terveenä eteenpäin. <3 Nautitaan näistä ihan jokaisesta päivästä ja hetkistä mitä saamme yhdessä viettää!!
Kiitollinen näistä vuosista, joita yhdessä olemme saaneet mieheni kanssa kokea!! <3 Tahdon sana on sanottu ja edelleen tahdomme, vaikka välillä tunteet sanoisivat mitä. Rakkaus ei ole pelkkää tunnetta, vaan välillä kyllä kysytään tahtomista. "Niin pysyvät nyt usko, toivo ja rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus." 1. Kor. 13:13
Aurinkoista elokuista iltaa kaikille!! <3

"Minä rakastan näitä
iltojani kanssans sun
kun hetken päässä aamu odottaa

ja me nauramme ja
silmiämme pyyhimme ja
helppo huominen on unohtaa

oomme taas kuin kaksi lasta
jotka aikoinaan
puolivahingossa lähti
samaa tietä kulkemaan

ja sä viet mut ikkunan luo
ja sä sanot: "me kai ollaan niin kuin nuo"

kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja kestää joka tuulen ja sään

kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan

kaksi ylvästä ja nuorta
varmoina on voimistaan
taivaan kantta kohti kasvaneet

ehkä vuodet ovat kuorta
ja talvet viimoillaan
hiukan ohuemmaks raapineet

kuinka onkaan kaksi lasta
matkan myötä muuttuneet
se ihme on kai vasta
oomme tänne selvinneet

ja sä viet mut ikkunan luo
ja sä sanot: "mehän ollaan niin kuin nuo"

kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja kestää joka tuulen ja sään

kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan

kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja kestää joka tuulen ja sään

kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan"
Juha Tapio


maanantai 3. elokuuta 2015

Koulun alku lähestyy




Mistä tietää, että koulun alku lähestyy? Ainakin siitä, että lehdissä rupee olemaan mainoksia repuista. :D Niitä meillä on nyt tosi ahkeraan luettu. Kaksi vanhinta sanoivat, että menevät viime vuoden repuilla, koska ne ovat niin hyvät. Hyvä niin!! Nuorimmainen sai käydä kummiensa kanssa itse valitsemassa repun. Oli hänelle sitten synttärilahja. Samalla reissulla kävivät kaupungilla syömässä hampurilaista. Kyllä kotiin tuli niin onnellinen ja iloinen poika!! <3
Penaalit ovat isoilla pojilla viime vuotiset, koska nekin vielä hyvässä kunnossa. Sisältö ei sitten ollutkaan ihan kauhean hyvässä kunnossa... ;) Viivottimet katki ja terottimet rikki ja kynät oli kaikki ihan tosi lyhyitä... Mutta nyt on sitten ostettu myös sisältöjä niihin penaaleihin. Kahdella nuorimmalla on kyniä, joissa on kuvioita, mutta isot pojat halusivat sellaisia missä ei saa olla yhtään mitään. Toiseksi vanhimmalla tais jossain kynässä olla vielä kuvioita. Nuo Lyran kynät ja kumit ovat todella laadukkaita. Niitä meillä on ollut jo pidemmän aikaa käytössä. Viivottimiksi ostin ihan tavallisia 20 cm, että mahtuisivat penaaleihin ja saattaisivat vaikka pysyä ehjinä. ;) Kolmioviivottimet on isoille pojille myös ostettu. Pienet ei niitä vielä tarttekaan.
Vanhimmalle ostettiin kaksi mappia ja sisällä on välilehdet. Kun monisteita varmaan tulee uudesta koulusta ihan reilusti, niin jospa ne vaikka löytäisivät tiensä noihin mappeihin. :D No, nähtäväksi jää se homma!! Ne vaan pysyis niin paljon siistimmässä kunnossa niissä. Muutama kulmalukkokansio täytyy vielä ostaa ja papereita sisään mihin voi kirjoitella.
Jännitystä täällä jo kovasti ilmassa, mutta kyllä ne siitä taas lähtee sujumaan ja arki rullaamaan, kunhan alkuun päästään!! :) Tasan viikon päästä uuden koulunsa aloittaa vanhin ja tiistaina alkaakin sitten lopulla porukalla.
Arki alkaa, kun palaveriaikoja on sovittuna ja kouluterkan kanssa oltu yhteyksissä. Silmien tarkistus tehdään ennen koulun alkua vielä nuorimmalle ja monta muuta hommaa vielä tälle viikolle. Mutta ihan olen iloinen, kun arki alkaa!! ;) Jos tää vuorokausi rytmikin hiukan muuttuisi. :D
Mukavaa maanantaita kaikille!! <3