tiistai 13. lokakuuta 2015

Fylloidituumori




Nyt kun vähän tässä on toipumaan päin päässyt itsekin, niin kirjoitan tännekin asiasta. :) Tuo löydös on niin harvinainen, että haluan kirjoittaa, josko tästä olis jollekin jotain hyötyä joskus, kun asiaa googlaa.

Mennään pari kuukautta taaksepäin ajassa, elokuun alkuun. Eräänä perjantai-iltana löysin rinnastani patin. Ihan niinkun kuka muu tahansa, niin säikähdin toki hirmuisesti ja viikonloppu meni itkunsekaisin tuntein... Maanantaiaamuna sain sitten heti ajan omaan terveyskeskukseen ja sieltä lähetteen mammografiaan ja ultraan. Näihin sain ajan muutaman päivän sisällä, kun sain peruutusajan. Kovin sekavin ajatuksin sinnekin lääkäriin suuntasin. Päivä tais olla keskiviikko?, ihan nyt en tarkkaan muista. Mammografiassa ei rinnasta löytynyt mitään ja patti oli tässä kohtaa niin pieni, että lääkärikään ei meinannut sitä löytää. Mammografian jälkeen sitten oli vielä edessä ultra ja siellä lääkäri sanoi, että löydös on sen verran epämääräinen, että hän haluaa ottaa siitä neulanäytteen... Tässä kohtaa iski paniikki! Sain kuitenkin itseni kasattua niin, että ne näytteet saatiin otettua. Näytteen otto itsessään ei sattunut yhtään, kun lääkäri hyvin puudutti. Viidestä kohtaa ottivat näytteet ja niiden tuloksia sitten jouduin odottelemaan useamman päivän, koska väliin tuli viikonloppu. Viikonloppuun sattui kahden nuorimman synttärit, joten onneksi hiukan muuta ajateltavaa oli. Seuraavan viikon tiistaina piti lääkärin soitella, vaan ei kuulunut mitään. Soitin sitten iltapäivästä, mutta lääkäri oli ehtinyt jo lähteä siinä kohtaa kotiin. Seuraavana päivänä sitten heti 12.8. aamulla klo 8 lääkäri soitti ja sanoi, että löydös on hyvänlaatuinen, mutta muuntautumiskykyinen ja poistaa ne täytyy kaikki. Fylloidituumori oli tämän löydöksen nimi. Netistä yritin sitten googlailla, että mitä tää tarkoittaa, enkä oikein mitään järkevää vastausta tähän saanut. Lääkäri sitten sanoi, että laittaa lähetteen Taysiin, että siellä sitten miettivät mitä tekevät. Lääkäreillä on kuulemma maanantaisin siellä joku kokous missä näitä käsittelevät.

Olin itse jo ihan hyvillä mielin tässä kohtaa, että hyvä, ei mitään vakavaa!! Ajattelin, että tämä tässä nyt sitten menee eteenpäin joskus ja yritin painaa asian taka-alalle. Meidän perheessä tämä asia onnistuu kyllä äärettömän hyvin, koska touhua on todella joka päivälle. :D Kunnes seuraavana keskiviikkona 19.8. soitti minulle hoitaja ja antoi ajan magneettikuviin. Tässä kohtaa ihmettelin todella asiaa!! Miksi ihmeessä pitää mennä magneettiin, jos löydös hyvänlaatuinen?? Soitin takaisin minut lähettäneelle lääkärille ja kysyin, että miksi. Kuulemma tämä kuuluu tähän jatkoon. Sain ajan magneettiin jo seuraavalle viikolle, to 27.8. Magneetin perään oli vielä ultra, jossa löytyi toisestakin rinnasta patti. Näistä sanoi ensimmäinen lääkäri jo, että ovat kystia. Tässä kohtaa ei jatkoista sen enempää sanottu, vaan taas jäätiin odottelemaan.

Seuraavalla viikolla soitti sitten plastiikkakirurgi ja sanoi, että ultraava lääkäri haluaa ottaa neulanäytteet vielä toisestakin rinnasta. Tämä lääkäri myös sitten toi sellaisen viestin minulle, että kun se fylloidituumori oli kasvanut tässä pienessä ajassa jo todella suureksi, niin edessä olisi koko rinnanpoisto... Tässä kohtaa otti sitten koville!!! Monta päivää meni itkuisissa merkeissä... En voinut mitenkään ymmärtää, että miksi?? Kun meillä näitä juttuja ei ihan vähän ole muutenkaan ollut, niin tuntui todella raskaalta vielä tämä, että itse jouduin ravaamaan lääkäriltä toiselle... Pikkuhiljaa rupesi ajatukset menemään kasaan ja sain itselleni rauhan. Neulanäytteiden ottoon oli aika pe 4.9. Samana päivänä kävin sitten myös labroissa kilpirauhasjutuista. Hoitajat olivat todella ystävällisiä tuolla ultrassa ja todella ison tuen sain heiltä. Neulanäytteiden tulokset minulle sanottaisiin ma 14.10, kun olisi vastaanotto aika plastiikkakirurgille. Eli taas odoteltiin yli viikko.... Tässä kohtaa jo oli sellainen olotila, että jos toisestakin rinnasta löytyy samaa fylloidituumoria, niin lähtee toinenkin rinta. En jaksa ruveta joka pattia stressaamaan, että mitä ne sitten ovat... Ja kun nuo fylloidituumorit ovat nopeasti kasvavia ja aina poistettavia. Vuosikymmenien saatossa muuntuvat pahanlaatuisiksi, siksi aina poistettava. Plastiikkakirurgille oli aika ma 14.10 ja siellä selvis, että edelleen toisen rinnan patit olivat kystia, joten mitään toimenpiteitä ei tarvita. Hän sitten jutteli mulle korjausleikkauksen mahdollisuuksista. Keinorinta pystyttäisiin tehdä mun sisäreidestä, koska vatsasta eikä selästä sitä pystyttäisi tehdä. Kyselin sitten, että kuinka tuo sisäreisi parantuu, kuulemma hiukan hitaanlaisesti... Ja kun ei omia rasvakudoksia pystyttäisi käyttämään, niin olisi tarvittu sianrasvakudosta. Tässä kohtaa sanoin, että ei todellakaan tartte enempää kertoa. Päätökseni on se, että tässä kohtaa poistetaan toinen rinta vaan. Hän sanoi, että jos tulen toisiin aatoksiin, niin saan koska tahansa lähetteen plastiikkakirurgille, jossa keinorinta voidaan tehdä. Tämä siis takaporttina itselleni. Lääkärille esitin sitten toiveen leikkauspäivästä, kun hän sitä kysyi. Viikko 41 olisi meille paras, kun siitä seuraava viikko on lapsilla syysloma ja lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna on allergia kuntoutus koko perheelle. Lääkäri soitti sitten siitä samalla kirurgian osastolle ja selvisi, että viikko 41 on oikein hyvä viikko heille. Leikkaus tehtäisiin tiistaina tai torstaina ja toivoin itse mielessäni, että kumpa olisi torstai, että saisin sitten kotiutua viikonloppua vasten.

Ennen leikkausta sitten piti käydä sydänfilmissä (vihdoin saatiin kiinni myös lisälyönnit!!) ja labroissa. Ne onneksi onnistui täällä ihan omalla paikkakunnalla. Ke 30.9. kävin sitten nämä ja pe 2.10 kävin leikkaavan lääkärin luona, hoitajan luona ja anestesialääkärin luona. Sain purettua kaikki itseäni huolettavat asiat heille ja sain todella ymmärtäväisiä kommentteja panikointiini. Käytiin läpi leikkaus ja anestesialääkärin kanssa lääkitykset. Itselläni kun on lääkeallergia buranalle, josta suu turpoo. Siksi oli kiva jutella hänenkin kanssa. Lääkäriltä sitten kysyin, että saanko mä kutoa heti. Lupa annettiin, että vaikka samana iltana leikkauksen jälkeen. ;)

Leikkausajaksi tuli to 8.10 ja päivän ensimmäinen aika. Ihan niinkun mä itse toivoinkin!! Tästä olin todella helpottunut. Taysiin aamulla klo 7 kun menin, niin kovasti rupes mietityttämään, että kuinka mä mahdankaan reagoida siihen, että mulla ei ole, kun yksi rinta... Leikkaussalin hoitajien kanssa ehdin hetken siinä jutella ja leikkaavan lääkärinkin kanssa ja he sanoivat, että askel kerrallaan ja aina saan apua, kun sitä tarvitsen. Olo helpottui siinä ja ei mennyt kauaakaan, kun olin jo unessa ja heräämössä. Heräämöstä muistan sen, että joku hoitaja tuli kysymään, että onko kipua. En tuntenut juurikaan kipua, paitsi dreeniletkun kohdalta, mutta siellä antoivat vielä jonkun todella vahvan särkylääkkeen. Sen kanssa sitten nukuin koko aamupäivän ja pitkälle iltapäivään. Sen verran jaksoin osastolle tultua, että soitin miehelleni ja äidilleni, että osastolla ollaan ja kaikki hyvin. Iltapäivästä sitten juttelin lasten kanssa ja helpottuneen kuuloisia olivat lapset, kun leikkaus oli takana päin. Illasta äitini kävi minua katsomassa ja jaksoin jo olla hereillä. Kipua ei ollut, kun kyljessä. Seuraavana aamupäivänä pääsinkin jo kotiin. Ihanaa!! <3

Sairaalasta soitin jo syöpäyhdistykseen, josta sain ensiproteesin, jota voin käyttää rintaliiveissä. Varsinaisen proteesin saan sitten, kun leikkauksesta on kulunut ainakin 4 viikkoa. Haavan pitää olla kunnolla parantunut. Siihen sitten pitää varata taas aika ja mennä sinne syöpäyhdistykseen sovittamaan proteesia. Sitä ennen on kuitenkin vielä tulossa jälkitarkastus jossain kohtaa ja patit lähetettiin patologille tutkittavaksi. Niistä saan tuloksia jossain kohtaa ihan kirjeellä. Leikkaava lääkäri sanoi, että vaikka sieltä löytyisi syövän esiastetta, niin mitään hoitoja mulle ei ole tulossa, koska rinta on poistettu kokonaan.

Alkujärkytyksen jälkeen olen ollut todella hyvällä mielellä!!! <3 Onneksi!! Hiukan mietityttää, että tuleeko jossain kohtaa sellainen kurja fiilis asiasta, mutta nyt mä nautin tästä, että järkytys ei ollut niin suuri. Ihan varmasti vielä tähän asiaan tulen palaamaan täällä, mutta nyt mä voin mennä hyvällä mielellä eteenpäin!! On ollut ihanaa, kun tukea oon saanut läheisiltä ja ystäviltä!! <3 Rankkaa oli välillä, mutta sitten lähempänä leikkausta tuli jo sellainen inho koko rintaa kohtaan, että en halunnut siihen enään edes koskea. Patti oli jo puolen rinnan kokoinen loppuvaiheessa. Helpotus on nyt, kun leikkaus ym. ovat takana päin. Leikkauksesta toipuminen tuntuu ottavan koville, kun mitään ei saa tehdä ja mitään ei oikein meinaa jaksaa tehdä.... Mutta kyllä nää päivät tässä on saanut jollain tavalla menemään!! :)

Ensimmäinen suihkussakäynti hirvitti, mutta hyvin sujui ja mieheni pesi hiukset, kun en pysty niitä pestä. Myös vaatteiden pukeminen tuotti ongelmia. Tänään, kun leikkauksesta on kulunut jo useampi päivä, niin kävin jo yksin suihkussa ja sain puettua vaatteet itse päälleni. Näistä pienistä jutuista mä nautin nyt, kun ei tartte joka asiassa olla muiden autettavana!! ;) Fyssari antoi jumppaohjeita, joita oon tehnyt ohjeiden mukaan joka päivä, että käsikin rupeisi pelaamaan. Dreeni letkun sain eilen pois ja oli ihana huomata kuinka hengittäminenkin oli paljon helpompaa, eikä kyljen kipu tuntunut enään niin pahalta.
Pienin askelin mennään eteenpäin!! :) Jutusta tuli pitkä, mutta toivottavasti joku jaksoi lukea loppuun saakka. Halusin kirjoittaa, että on itselleni myös tämä täällä muistissa, että milloin on tapahtunut mitäkin.

Nyt mennään kohti joulua ja ajatukset jo kovasti siellä!! <3 Aurinkoisia syyspäiviä teille toivottelen ihan jokaiselle!! <3 Loppuun vielä itselleni tärkeä biisi, jossa niin hienot sanat: "Sua ei voi nujertaa, ei sua voi kaataa...." Niinpä, mua ei voi nujertaa ja aina nousen yhä uudelleen!!

https://www.youtube.com/watch?v=OTL9b0Id9N8

tiistai 8. syyskuuta 2015

Omia ajatuksia


Pikkuhiljaa rupee omat ajatukset kääntymään ihan täysin tuohon joulun suuntaan. :) Postaustahtini voi hiljentyä, joten rupean tuonne joulublogiini laittamaan ajatuksia. Ihan täysin en tätä blogiani unohda, koska haluan aina reumapolikäyntien jälkeen hiukan ajatuksia kuitenkin purkaa ja kasata tänne. On itselle helpompi niitä täältä lukea, vähän niinkun päiväkirja itselleni. :)

Syy miksi postaustahtini voi täälläkin harventua, niinkun tuolla toisessakin blogissani asiasta mainitsin. Olen menossa leikkaukseen jossain kohtaa syksyä, ensi maanantaina selviää asiasta ehkä enempi, kun lääkärille menen. Kuukauden olen tässä ravannut kuvissa ja lääkäreillä ja kokeissa ym. Mitään hengenvaaraa ei onneksi itselläni ole, mutta kova paikka leikkaus on itselleni. Hetki kerrallaan eteenpäin ja yritän saada ajatuksia iloisiin asioihin. :)

Jos haluat hypätä mukaan meidän joulunodotukseen, niin klikkaa linkkiä:


Oikein ihanaa syksyä jokaiselle!! <3

tiistai 25. elokuuta 2015

Majakka kukkaruukuista




Oon ihaillut paljonkin fb:ssä muiden tekemiä majakoita ja pitihän sellainen sitten meillekin tehdä!! :) Meidän majakka on vaan tosi pieni kooltaan, mutta itse en halunnut mitään valtavan kokoista.
Maalasin ruskeat kukkaruukut valkoisella akryylivärillä. Värin kuivuttua laitoin vaan sinistä maalia noihin reunoihin ja maalasin pari ikkunaa ja oven. Ne kun olivat melkein kuivat, niin kuumaliimapyssyllä sitten liimasin ruukut yhteen. Päällimmäisenä on kukkapurkkien lautanen. En omistanut riittävän pientä lyhtyä, mutta tuo lyhty saa nyt olla tuossa niin kauan, että saan ehkä jonkun muunlaisen hankittua. Tai sitten mennään tuolla lyhdyllä ensi talvi. :) Nähtäväksi jää, että kuinka värit kestää. Spraylakalla päällystin ne, joten ehkä paremmin saattaa pysyä.

Mukavia elokuun viimeisiä päiviä ihan kaikille!! <3


perjantai 21. elokuuta 2015

Arjen elämää useamman lapsen perheessä


Olen tässä paljon pohtinut sitä, kun välillä ihmiset kauhistelee, että kuinka noin monen lapsen kanssa selviää arjesta ja kuinka raskasta ja rankkaa se on. Itse en edes näe meitä vielä suurperheenä, mutta sellaisella nimikkeellä meidän perhettä usein kutsutaan. Ympärillä näkee niin paljon sellaisia perheitä, missä lapsia on vielä enempi. Olen todella kiitollinen ja iloinen meidän jokaisesta ihanasta lapsesta. <3 Jokainen lapsi on oma persoonansa ja todella arvokas. Sitä olemme yrittäneet heille jokaiselle sanoa ja opettaa. Jokainen on yhtä tärkeä ja yhtä rakas. Rakkautta riittää ihan jokaiselle. Isompien kanssa rakkauden osoittaminen on erilaista. Usein havahdun siihen, että kun istahdan sohvalle, niin vanhin tulee siihen viereen ja haluaa selkeesti jutella. Ihan arkisia asioita tai sitten jotain mikä mieltä painaa. Hyviä keskusteluita saatu sillä lailla paljon aikaan. Keskustelun edetessä saattaa toiseksi vanhinkin tulla mukaan, mutta se ei vanhinta näytä haittaavan lainkaan, koska aluksi olemme saaneet ihan kahdestamme jutella. Näitä tilanteita voisi olla enemmänkin, mutta arjen pyörittämiseenkin tarvitaan joskus enempikin aikaa. Mutta todella nautin niistä hetkistä, kun ei tartte juosta mihinkään ja voi vaan olla. :)


Tämä tekstin ajatus on lähtenyt pyörimään mielessäni tässä muutaman viikon aikana, kun koulut ovat kaikilla alkaneet ja arki pyörii. Arki pyörii tällä hetkellä vaan sellaisella vauhdilla, että hyvä, kun perässä pysyy. ;) Kun on paljon muuttujia, niin koskaan ei voi tietää mitä seuraava päivä oikeesti tuo tullessaan. Tilanteet muuttuvat todella nopsaa tahtia. Mutta siihenkin on jo totuttu, joskus se harmittaa, joskus sitä ajattelee, että mitenkäs sitten tuo toinen asia hoituu, mikä oli suunnitelmissa. Mutta aina ne asiat loksahtelee kohdilleen. Eniten toki haasteita tuo se, kun kahdessa paikassa pitäisi olla yhtä aikaa. Tällä viikolla keskiviikkona oli juuri sellainen hetki. Sain kahdelle reumalapselle täsmälleen samalla kellon lyömällä ajat suupolille ja nuorin pääsi samaan aikaan koulusta. Onneksi sain isältäni kyydin, kun ensin matkustimme bussilla jonkun tovin, niin loppumatkalle saimme kyydin ja mieheni kävi hakemassa nuorimman koulusta. Joskus arjen pyörittämiseen tarvittaisiin se kolme aikuista, kun nuo lääkärireissut tuovat haastetta, mutta aina kaikesta selviää. Tässä on joutunut opettelemaan itse sellaisen asian, kun avun pyytäminen. Aina se ei ole helppoa, mutta täytyy vaan opetella.


Eilen ollessamme kauppareissulla kolmen nuorimman kanssa huomasin sellaisen ihanan asian, että lapsemme ovat oppineet ottamaan huomioon toisensa todella mahtavasti. Vaikka välillä kuuleekin, että joku on saanut jotain, mutta meillä jokainen saa vuorollaan jotain. Ei aina välttämättä samalla reissulla. Usein on niin, että esim. kauppareissulle lähtee ainoastaan yksi lapsi kerrallaan ja hän saa sieltä valita jätskin tai jotain muuta pientä herkkua. Mutta meidän aikuisten tehtävä on muistaa, että kuka on saanut ja kuka on vielä ilman. Kaksi vanhintakin saattaa joskus innostua mukaan lähtemään. Ne on sellaisia kohtia myös, että saa jutella ihan rauhassa yhden lapsen kanssa. Eilen toiseksi vanhin halusi ostaa itselleen juotavaa. Oli sitten miettinyt, että mukana on myös kaksi pienempää sisarusta ja ettei heille tulisi paha mieli, niin tarjoutui maksamaan myös kahdelle nuorimmalle limskat. Ja voi sitä riemua mikä syntyi kahden nuorimman silmissä, kun isoveli heille tarjosi ne, kävivät oikein halaamassa veljeään. Itse kuuntelin keskustelua sivusta ja kahden kesken kun olimme toiseksi vanhimman kanssa, niin sanoin hänelle, että olipa todella kauniisti tehty. Toinen minkä hän halusi tehdä, niin ottaa osaa nuorimman synttärilahjaan. Nuorimmainen on arponut ja miettinyt, että mitä hän oikeesti haluaisi synttärilahjaksi ja en ole suostunut ostamaan, koska asia on muuttunut päivittäin. Sanoin hänelle, että sitten kun oikeasti tiedät mitä haluat, niin käymme ostamassa. Legoihin sitten päädyimme ja sanoin summan millä hän sen saa valita. Kaupassa aina löytyy vaikka mitä hienoja juttuja ja aina ylittäisi sen muutamalla eurolla, mutta en ole antanut tässä asiassa periksi, vaan kun kotona on katsottu joku juttu valmiiksi, niin siinä rasiassa yleensä pysytty. Nyt toiseksi vanhin oli sitten heltynyt ja antanut pikkuveljelle muutaman euron, että hän saisi yhden tietyn Lego paketin. Mutta huomasin, että taustalla taisi olla se, että toiseksi vanhinkin pääsi rakentamaan hänellekin mieleistä pakettia. Pikkuveljen varjolla kun voi Legoilla vielä rakentaa, kun on auttamassa häntä. Mutta niin kauniisti oli taas ajateltu!! <3


Nuorimmainen on aloittanut koulutien ja pian on kaksi viikkoa koulua käytynä. Ihan muutamana aamuna ja iltapäivänä pääsee sisaruksista joku samaan aikaan. Käymme siis mieheni kanssa vuorotellen viemässä ja hakemassa nuorinta. Neidillä alkaa perjantaisin koulu samaan aikaan, joten tänään lähtivät sitten yhdessä pikkuveljen kanssa käsi kädessä kouluun. <3 Koulumatka on todella lyhyt, mutta yksi todella vilkasliikenteinen katu täytyy ylittää, joten siitä syystä nuorimmainen ei vielä hetkeen pääse yksin kouluun. Koulumatkaa on kävelty monta kertaa yhdessä, mutta silti en uskalla päästää ja kun ei ole mikään pakko vielä, niin saa itsekin samalla pienen happihypyn siinä.
Iltapäivisin koulun jälkeen  kun kotosalla on jo nuorin ja joku isommista, niin huomaan, että he haluavat kovasti auttaa pikkuveljeä läksyjen teossa. Eilen toiseksi vanhin kävi nuorimman kanssa hakemassa kouluun jääneen aapisen yhdessä, kun sitä tarvittiin läksyjen tekemiseen. Oli vaan kiireessä kuulemma unohtunut pulpettiin. Mutta nuorimman läksyissä on vuorotellen ollut auttamassa joku isommista sisaruksista tai sitten minä itse. Vanhinkin tässä yhtenä päivänä kävi vähän auttelemassa pikkuveljeä.

Olen iloinen siitä, että lapsemme ovat oppineet huomioimaan myös toisia. Pihaleikeissä jos vähänkin kuulen sitä, että joku meinataan jättää ulkopuolelle, niin siinä kohtaa joka kerta keskustellaan asiasta, että miltä tuntuisi, jos itse olisit siinä tilanteessa, että jäisit yksin ulkopuolelle. Ei kuulemma tuntuisi kivalta, no ei varmasti tunnu kivalta myöskään siitä lapsesta, joka jätetään ulkopuolelle. Tämä on sellainen asia, missä meidän nuorimmalla on selkeesti vielä opittavaa, mutta joka kerta asiaan puututaan ja vanhimmat sisarukset puuttuvat asiaan myös ja antavat kyllä kova äänisen palautteen. Meidän pihassa kun on paljon lapsia, niin todella kurjaa, jos joku jää yksin. Ei tunnu kenestäkään kivalta!! Tämä asia on sellainen, mitä en itse siedä ollenkaan. Porukassa leikitään kaikkien kanssa. Onneksi tätä taitoa voi harjoitella nuorimmainenkin isommassa porukassa!!

Onhan jokaisessa asiassa ne hyvät ja huonot puolet, tottakai. Mutta jos on perheessä useampi lapsi, niin ei se aina ole katastrofi!! Se voi olla ihan hyväkin juttu. Aina asiat ei mene niinkun suunnittelee ja joskus jotkut haaveet jää toteuttamatta, niin on käynyt itsellänikin. Mutta olen ajatellut, että ei niiden sitten ole kuulunutkaan toteutua ja yrittänyt työstää asiaa, että siitä pääsee jollain tavalla yli. Katkeruutta ja kateutta ei kannata kylvää, vaikka joskus siltä tuntuukin, että olisi oikeutettu siihen ja siihen asiaan, kun muillakin on ja mulla ei ole. On hyvä oppia huomaamaan ne hyvät asiat mitä itsellä on, mitä ei välttämättä ole sitten toisilla taas. Eikä täällä kukaan pääse yhtään sen helpommalla, joskus ulospäin kaikki ei näy. Toisten jutut näkyy ulospäin, toisten ei. Mutta jokaisella on omat kamppailunsa käytävänä, eikä kannata kadehtia niitä asioita. Ja jokainen kokee asiat eri tavalla, vaikka olis samastakin asiasta kyse.

Myös sellaiseen asiaan ja luuloon joskus törmää, että kun on perheessä paljon lapsia, niin itse pääsee helpolla, kun vanhimmat hoitaa pienempiä. Meillä on kaikki lapset vanhempien vastuulla, mutta joskus saattaa olla tilanteita, että vanhimmat katsovat nuorempien perään. Tästä olen itse tarkka, että vanhimmat pääsee myös omia kavereitaan tapaamaan, eikä kaikki aika mene nuorimpien vahtimiseen. Kun sopivasti heitä pyytää, niin ihan mielellään ovat kauppareissun ajan sitten pienempien kanssa. Toki meidän neiti rupee olemaan jo niin iso, että osaa jo itsekseenkin olla, mutta nuorimmainen ei halua yksinään aikaa viettää. Myös kotihommat on meillä jaettu, mutta nekin niin, että ei koululaiset väsy niihin. Astianpesukoneen tyhjennys on isojen poikien hommaa vuorotellen ja mieheni myös tyhjentää sitä, toki itsekin välillä, mutta harvemmin tätä hommaa teen. Mun hommiin kuuluu ne kaikki muut jutut. Roskisten vienti on sitten pienimpien homma. Viikkosiivouksen yhteydessä jokainen lapsi huolehtii omien huoneiden siivoukset. Toki nuorinta autetaan, mutta pääsääntöisesti jokainen hoitaa omansa. Vanhimmalla kun on tällä hetkellä koulupäivät todella pitkiä, niin ei niiden jälkeen mitään tuollaisia hommia jaksa tehdä, eikä tarvitsekaan!! Mutta jos jokainen tekee pienen jutun, niin se auttaa todella paljon. Jos on kouluhommia kovasti, niin silloin ei kukaan lapsista tee yhtään mitään kotihommia. Joskus joku haluaa ihan vapaaehtoisesti tulla auttamaan ja varsinkin tuossa ruuanlaitossa on muutama innokas apulainen useinkin. Sillä laillahan toki oppii paljon kaikenlaisia juttuja!! :)

Aurinkoista elokuun perjantaita ihan jokaiselle piipahtajalle!! <3

keskiviikko 12. elokuuta 2015

20-v hääpäivä


Me saamme tänään viettää mieheni kanssa 20-vuotis hääpäivää. <3 Niin se aika on kulunut, vaikka ei millään uskoisikaan, että siitä on niin kauan.
Näihin vuosiin sisältyy vaikka mitä, niinkun arvata saattaa. On ollut kriisejä, joita setvitty ihan urakalla ja mietitty, että onko tässä mitään järkeä jatkaa. Mutta vasta kysymyksenä heitetty ilmaan aina, että miksi ei? Onneksi näitä kriisejä ei kuitenkaan ole monia tarvinnut käydä läpi, mutta tuskin olemme ainoita tässäkään asiassa. Näistä vaan harvemmin mitään puhutaan... Siksi halusin tämänkin asian ottaa esille, koska pitkään liittoon sisältyy tunteita ihan laidasta laitaan. Välillä on kuitenkin ihan hyvä pysähtyä miettimään, että mitä kaikkea on yhdessä koettu.
Me kun menimme naimisiin, niin olimme todella nuoria, vaikka silloin tuntui niin aikuiselta olo. :D Ehkä nyt voi ruveta sanomaan, että on kasvanut jollain tavalla vähän aikuisemmaksi ja pidempää pinnaa on ajan kanssa myös tullut. Jotain pientä ymmärrystä ja ajatusta tullut itsellekin. Oppii hyväksymään tiettyjä asioita ja nyt lasten myötä on joutunut oppimaan sitä, että mikään homma ei oikein valmistu. Tai ehkä valmistuu, mutta pian sen saa aloittaa uudelleen. Siksi käsitöiden tekeminen on ihanaa, kun saa jotain valmista. ;)
Lasten pitkäaikaissairaudet toki tuo oman mausteensa tähän arkeen ja järjestelynsä. Nämä ne on ne ehkä mitkä hionut meitä enempi yhteen. Olisi voinut käydä toisellakin tavalla, mutta meillä kyllä vaikeudet ovat kasvattaneet meitä yhteen, eikä omin voimin näitä olisi jaksanutkaan käydä läpi.
Tänä vuonna hääpäivä tuntuu vieläkin hienommalta, koska sain itse huokaista yhdestä asiasta, jota olemme joutuneet pian kaksi viikkoa miettiä, että onko jotain vakavampaa vai ei. Mutta tänään hääpäivänämme sain vastauksen asiaan ja huokaista helpotuksesta. <3 Kyllä siitä tiedosta huokaisi myös lähellä olevat ihmisetkin. Joskus elämä tuo eteen asioita, joille ei mahda mitään. Joten todella kiitollinen ja iloinen mieli on siitä, että mä saan jatkaa terveenä eteenpäin. <3 Nautitaan näistä ihan jokaisesta päivästä ja hetkistä mitä saamme yhdessä viettää!!
Kiitollinen näistä vuosista, joita yhdessä olemme saaneet mieheni kanssa kokea!! <3 Tahdon sana on sanottu ja edelleen tahdomme, vaikka välillä tunteet sanoisivat mitä. Rakkaus ei ole pelkkää tunnetta, vaan välillä kyllä kysytään tahtomista. "Niin pysyvät nyt usko, toivo ja rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus." 1. Kor. 13:13
Aurinkoista elokuista iltaa kaikille!! <3

"Minä rakastan näitä
iltojani kanssans sun
kun hetken päässä aamu odottaa

ja me nauramme ja
silmiämme pyyhimme ja
helppo huominen on unohtaa

oomme taas kuin kaksi lasta
jotka aikoinaan
puolivahingossa lähti
samaa tietä kulkemaan

ja sä viet mut ikkunan luo
ja sä sanot: "me kai ollaan niin kuin nuo"

kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja kestää joka tuulen ja sään

kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan

kaksi ylvästä ja nuorta
varmoina on voimistaan
taivaan kantta kohti kasvaneet

ehkä vuodet ovat kuorta
ja talvet viimoillaan
hiukan ohuemmaks raapineet

kuinka onkaan kaksi lasta
matkan myötä muuttuneet
se ihme on kai vasta
oomme tänne selvinneet

ja sä viet mut ikkunan luo
ja sä sanot: "mehän ollaan niin kuin nuo"

kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja kestää joka tuulen ja sään

kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan

kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja kestää joka tuulen ja sään

kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan"
Juha Tapio


maanantai 3. elokuuta 2015

Koulun alku lähestyy




Mistä tietää, että koulun alku lähestyy? Ainakin siitä, että lehdissä rupee olemaan mainoksia repuista. :D Niitä meillä on nyt tosi ahkeraan luettu. Kaksi vanhinta sanoivat, että menevät viime vuoden repuilla, koska ne ovat niin hyvät. Hyvä niin!! Nuorimmainen sai käydä kummiensa kanssa itse valitsemassa repun. Oli hänelle sitten synttärilahja. Samalla reissulla kävivät kaupungilla syömässä hampurilaista. Kyllä kotiin tuli niin onnellinen ja iloinen poika!! <3
Penaalit ovat isoilla pojilla viime vuotiset, koska nekin vielä hyvässä kunnossa. Sisältö ei sitten ollutkaan ihan kauhean hyvässä kunnossa... ;) Viivottimet katki ja terottimet rikki ja kynät oli kaikki ihan tosi lyhyitä... Mutta nyt on sitten ostettu myös sisältöjä niihin penaaleihin. Kahdella nuorimmalla on kyniä, joissa on kuvioita, mutta isot pojat halusivat sellaisia missä ei saa olla yhtään mitään. Toiseksi vanhimmalla tais jossain kynässä olla vielä kuvioita. Nuo Lyran kynät ja kumit ovat todella laadukkaita. Niitä meillä on ollut jo pidemmän aikaa käytössä. Viivottimiksi ostin ihan tavallisia 20 cm, että mahtuisivat penaaleihin ja saattaisivat vaikka pysyä ehjinä. ;) Kolmioviivottimet on isoille pojille myös ostettu. Pienet ei niitä vielä tarttekaan.
Vanhimmalle ostettiin kaksi mappia ja sisällä on välilehdet. Kun monisteita varmaan tulee uudesta koulusta ihan reilusti, niin jospa ne vaikka löytäisivät tiensä noihin mappeihin. :D No, nähtäväksi jää se homma!! Ne vaan pysyis niin paljon siistimmässä kunnossa niissä. Muutama kulmalukkokansio täytyy vielä ostaa ja papereita sisään mihin voi kirjoitella.
Jännitystä täällä jo kovasti ilmassa, mutta kyllä ne siitä taas lähtee sujumaan ja arki rullaamaan, kunhan alkuun päästään!! :) Tasan viikon päästä uuden koulunsa aloittaa vanhin ja tiistaina alkaakin sitten lopulla porukalla.
Arki alkaa, kun palaveriaikoja on sovittuna ja kouluterkan kanssa oltu yhteyksissä. Silmien tarkistus tehdään ennen koulun alkua vielä nuorimmalle ja monta muuta hommaa vielä tälle viikolle. Mutta ihan olen iloinen, kun arki alkaa!! ;) Jos tää vuorokausi rytmikin hiukan muuttuisi. :D
Mukavaa maanantaita kaikille!! <3

perjantai 31. heinäkuuta 2015

Päivä sairaalassa










Viikko sitten perjantaina vietimme neidin kanssa pitkän päivän sairaalalla..... Oli jos jonkinlaista tutkimusta, mutta mukavampi kuitenkin niin, että kaikki oli samana päivänä. :)
Ensin aamusta mentiin päiväsairaalaan, jossa laitettiin kanyyli ja tehtiin miniACTH rasitus. Netissä luki asiasta näin: ACTH-rasituksella tutkitaan kortisoniaineenvaihduntaa stimuloimalla lisämunuaisen kuorikerroksen hormonituotantoa synteettisellä ACTH-valmisteella. Kanyyli siis laitettiin ja heti otettiin ensimmäinen verikoe ja laitettiin tuo aine, jonka jälkeen odotettiin puoli tuntia ja sen jälkeen otettiin uusi uusi verikoe. Tästä tulikin jo iltapäivästä tulokset ja reumalääkäri sanoi, että ensimmäinen arvo juuri ja juuri normaalin rajoissa. Arvon pitäisi olla yli 110 ja neidillä se oli 112... Toinen arvo olikin sitten ihan mitä sattuu, se jäi reilusti alle sen mitä sen olisi pitänyt olla. Tämä tarkoittaa sitten sitä, että jos neidille nousee kuume tai tulee mahatauti tai astmakohtaus ym. niin siihen tarvitaan Hydrocortisonia lisäksi, että olotila ei mene huonoksi. Hydrocortisonia annetaan 4 kertaa vuorokaudessa eli 6 tunnin välein. Tämä niin uusi juttu meillä, että menee hetki ennenkun tähän juttuun opitaan, mutta pikkuhiljaa. Kun neidin olotila muutenkin sellainen, että ei oikein meinaa lääkärikään aina tietää, että mitä tehdä...
ACTH-rasituksen jälkeen lähdimme suunnistamaan röntgenosastolle, jossa mitattiin luustoikä. Tämä myös tuon kortisonin syömisen vuoksi. Onneksi tässä ei ollut mitään ongelmia!! :)
Röntgenien jälkeen matkamme jatkui isotooppilaboratorioon, jossa mitattiin lisää luustosta. Tässä katsottiin, että onko kortisonin syöminen aiheuttanut osteoporoosia. Tämän ehkäisyyn on lääkäri määrännyt kalkkia 1000mg/vuorokausi. Onneksi tuo satsi on auttanut, eikä mitään viittauksia osteoporoosin ollut!!
Isotooppilaboratorion jälkeen soitin toimintaterapeutillemme, joka ystävällisesti lupasi TAAS korjata ranteen lepolastan. Meillä on aivan ihana toimintaterpaeutti, joka aina ottaa meidät vastaan, kun tarvetta on. Lupasi, että jos tarvitsemme lisäjuttuja lepolastaan, niin hän voi niitä myös postitse lähetellä. Lepolasta saatiin kuntoon jälleen. :)
Lepolastan korjauksen jälkeen poikkesimme reumapolille, jossa pistettiin sen viikon lääke. Tuolloin meni vielä Enbrel lääke. Neidille pistettiin joka viikko kaksi piikkiä, koska isompi lääkepiikki kirveli niin kovasti. Siinä olisi neiti päässyt yhdellä piikillä, mutta kun kirvely oli kovaa, niin neiti itse sitten halusi mieluummin kaksi piikkiä. Ja niillä menty sitten lokakuusta lähtien.
Sen jälkeen pidimme eväs- ja herkkutauon. :) Olimme sen todella ansainneet!!! Neiti kyllä vielä enempi, kun minä!! ;) Onneksi kahvilassa myydään riisijätskiä, jota neiti käy aina syömässä siellä.
Tässä kohtaa päivää meillä oli pieni hengähdyshetki ja neiti piirteli ja minä kudoin. Pitihän sitä ottaa jotain ajanvietettä mukaan molemmille. :)
Päivän päätti käynti reumapolilla, jossa oli aika myös toiseksi vanhimmalle. Pojan reumapoli sujui hyvin ja seuraava aika on vasta 4 kuukauden päähän!!! :) Niin onnellisia ollaan tästä asiasta!! Viimeisin lääke on tuonut vasteen tulehduksille ja niitä ei ollut ainuttakaan!! Myöskään vatsa ei ole oireillut ja lääkettä pystyy käyttämään. Jos tulehduksetonta aikaa on ensi kesään saakka, niin sen jälkeen saa poika purkaa lääkityksen kokonaan pois. Sitä toivoen!! :)
Mutta neidin kanssa olikin sitten vähän toisenlaisia uutisia... Se nyt oli tiedossakin, koska käsi ei pelannut, eikä toinen jalka ja ihan turvoksissa molemmat. Tulehduksiahan sieltä löytyi... :( :( Lääkäri pisti sitten taas 5 kortisonipiikkiä. Kyyneleet valuen neiti ne antoi laittaa. Mutta hän itse oli sitä mieltä, että mieluummin laitetaan ne kortisonit heti, kun se, että odotetaan nukutukseen aikaa, joka saattaisi kestää monta viikkoa näin kesällä varsinkin. Emla puudutuslaastarin ja kylmäpakkauksen voimin piikit laitettiin. Niin reipas pieni meillä!!! <3 Kun Enbrel lääke ei ole tulehduksia poistanut, vaan niitä joka käynnillä löytyy, niin nyt sitten tulee ens maanantaista alkaen uusi lääkitys, Roactemra, TÄÄLLÄ LISÄTIETOA LÄÄKKEESTÄ. Lääke on sellainen, joka tiputetaan suoraan suoneen. Voin kertoa, että itseäni hirvittää, mutta en todellakaan ole sitä lapselleni sanonut!!! Tyttö kun on niin reippaana ja iloisena menossa, koska tämän lääkkeen sopiessa tulisi sellainen juttu, että piikitykset loppuisi joka viikolta ja ainoastaan kanyylin laitto joka neljän viikon välein olisi tiedossa. Kovasti mä toivon, että lääke oikeesti rupeaisi tehoamaan ja viemään tulehduksia jo pois!!! Ei ole kivaa, kun koko aika on kipua!!!! :( Vähemmästäkin turhautuu kuka tahansa. Nytkin meni melkein kaksi viikkoa pyörätuolissa istuen, niin eipä kukaan sellaisesta tykkää. Suuret on siis odotukset sekä meillä itsellä että lääkärillä. Onneksi meillä on niin ihana lääkäri ja ihanat hoitajat!! Neiti niin mielellään sinne kuitenkin aina menee, vaikka nytkin oli tiedossa tuo, että kortisoneja laitetaan. Hoitajan kanssa pääsin ensimmäistä kertaa koskaan ihan kahdestaan jutteleen ja oli niin hyvä juttu!! Psykologin käyntiä on kovasti mietinnässä, mutta jos saamme Apilaan taas kuntoutusjakson, niin pyydän sen käynnin sitten sinne. Hoitaja kun oli sitä mieltä, että nyt olisi ehkä tarvetta, kun murrosikäkin tuo oman juttunsa tähän touhuun. ;) Murrosikä tuo myös muutoksia elimistöön ja se voi laukaista noita tulehduksia vielä herkemmin. Joten haastetta haasteen perään... Hetki kerrallaan eteenpäin!! <3
Koulun alku lähestyy ja sitten heti koululla palaveri ensi vuodesta. Näyttää nyt vahvasti sille, että neidin kouluviikkoa tullaan taas lyhentämään. Siitä käyty kotona kovaäänisiä keskusteluita, että hän ei halua... Mutta jos juuri ja juuri jaksaa koulupäivän, eikä illasta muuta jaksa, kun maata ja tuijottaa telkkaa, niin eipä sekään kovin kivaa ole... Kuitenkin oma opettaja ja lääkäri sitä mieltä, että neiti hyötyisi lyhennetystä kouluviikosta ja jaksaisi illasta nähdä kavereitakin. Katsotaan mitä syksy tuo sitten tullessaan!! :)
Itse sain nyt heinäkuun alusta omaishoidontuen ja se on ensi vuoden loppuun saakka. Olen siis neidin omaishoitajana ja omia töitä mietin sitten jossain kohtaa.... Haaveita on, mutta nyt mennään näillä mitä annettu on. Me nautitaan vielä näistä muutamista rennoista aamuista mitä meillä on jäljellä. Arki kun alkaa, niin aamustakin täytyy päästä liikkeelle. ;)
Oikein mukavaa heinäkuun viimeistä päivää ihan jokaiselle!! <3

P.s. Mä oon jo osittain siirtynyt tuonne joulublogini puolelle, koska joululahjaideoita kovasti mietitty. Sinne päivittelen siis sitä mukaa, kun jotain valmista tulee. :) Vielä ei kuitenkaan ihan kovin tiuhaan tahtiin.

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Tukholman reissu




















Loman melkein viimeisiä päiviä saatiin viettää Tukholman auringossa!! :) Lähdettiin edellisenä päivänä ajeleen kohti Turkua ja oltiin serkkuni luona yötä ja aamusta suunnattiin kohti satamaa. Tällä kertaa otimme autonkin mukaan sinne. Itse olen käynyt Ruotsissa monia, monia kertoja, mutta Tukholman keskustassa olen tainnut käydä kaksi kertaa. Meidän perhe ei yleensä lähde täältä kotimaasta minnekään, koska nuo lääkärijutut yleensä sanelee mihin voidaan mennä. Mutta nyt otettiin riski ja lähdettiin. :)
Kaksi yötä oltiin Täbyssä hotellissa eli yksi kokonainen päivä oli aikaa kierrellä Tukholmaa. Meille todella sopivan pituinen reissu. Yön hotellissa nukuttuamme lähdettiin ihan ensimmäisenä kohti Stockholm Quality outletia. Hiukan Tukholman ulkopuolelle on tehty sellainen outlet kylä, missä oli kaikenlaisia outlet merkki myymälöitä, enempi tietoa TÄÄLTÄ. Kovasti emme sieltä mitään löytöjä tehneet. Jotain pientä ainoastaan. Mielestäni ne hinnat ei olleet kovinkaan erilaisia, kun täällä ja tuotteet lähes samanlaisia, joten miksi sieltä kantamaan niitä, niin emme nähneet oikein järkeä. Itse ostin yhden t-paidan ja vanhin löysi koripallon edullisesti.
Outlet kylän vieressä on myös Stadium outlet ja sieltä teimmekin sitten muutamia todella edullisia löytöjä. Hinnat olivat edullisia, ei kaikki, mutta osa kuitenkin. Isot pojat löysivät mm. takit itselleen ja t-paitoja ostettiin useampia. Pojat kun ovat venähtäneet tässä viimeisien kuukausien sisään tosi paljon pituutta, niin suurin osa vaatteista on pieniä... Tuohon paikkaan olimme todella tyytyväisiä!! :)
Onneksi myös Ruotsin puolella on Mc Donaldseja, joten ruokaakin saimme siellä. Toki tämä ruoka sellaista, joka rupeaa aika pian tökkimään, enkä montaa päivää pystyisi syödä. Onneksi ei tarvinnutkaan. ;)
Pysähdyimme erääseen lelukauppaan, jossa kassalla sitten selvisi, että siinä kaupassa ei voikaan maksaa käteisellä rahalla!!!! Kaksi nuorinta olivat aivan pettyneitä, kun eivät saaneetkaan leluja ostettua. Ihmeteltiin kyllä kovasti tätä!! Onneksi löydettiin vielä hienompi ja isompi lelukauppa, josta lapset löysivät mieleisensä jutut. <3
Tukholman keskustassa käytiin Vasa-laiva museossa ja oli kyllä tosi kiva paikka!! Voin lämpimästi suositella!! Meillä museosta tykkäsi koko perhe. Siellä viihtyivät isot ja pienetkin. Vasa-laivasta enempi löytyy tietoa TÄMÄN LINKIN TAKAA. Vasa-laiva museon vieressä oli Nordiska museet, mutta ne menivät niin aikaisin kiinni, että emme ehtineet, kun tuonne yhteen museoon. On mielestäni paljon mukavampi käydä ihan rauhassa kiertämässä yksi paikka, kun juosta monta läpi. Se ei ole meidän mielestä mitään lomailua!! Eikä varsinkaan lasten kanssa sellaisesta nauti kukaan. Tämä päätös tehtiin jo ennen reissuun lähtöä, että yksi paikka käydään rauhassa läpi. Vaihtoehtoina olivat tuo Vasa-laiva museo tai kuninkaanlinna. Mutta päädyimme tuohon vaihtoehtoon, kun porukalla äänestettiin asiaa. :) Eikä todellakaan kaduta asia yhtään!! Museossa pääsi tosi hienosti liikkumaan myös pyörätuolin kanssa.
Keskustasta sitten lähdettiin ajeleen Täbyhyn ja siellä käytiin kiertämässä isossa ostoskeskuksessa. Sinne menimme lähinnä sen takia, että pääsimme syömään ja ostamaan riisikakkuja. Tämän kierroksen jälkeen olikin porukka jo niin väsynyttä, että lähdimme hotellille.
Voin lämpimästi suositella myös tuota Scandic hotel Täbyä. Todella ystävällinen palvelu!! Meillä oli yhtenä iltana ihan pienestä kiinni, että olisiko jouduttu lähteä käymään lääkärissä neidin kanssa, mutta soitin meidän oman sairaalan päivystykseen, josta saimme ohjeet ja onneksi niiden kanssa sitten selvittiin se, eikä tarvinnut mihinkään lähteä!! Mutta hotellissa olivat ystävällisiä ja neuvoivat, että mihin pitäisi lähteä, jos tarve tulisi. Aamupalalla oli gluteenitonta ruokaa ja saimme myös maidottomia ym. Ensi vuodelle oli lapsilla toiveissa palata uudelleen Tukholmaan tai Ruotsiin jonnekin muualle. Jos näin päädymme, niin tuohon samaan hotelliin palaamme kyllä. :)
Ihana reissu meillä oli ja todella ihanan rentouttava loma kokonaisuudessaan!! Kyllä nyt jaksaa taas arkea hetken aikaa. ;) Kaikilla on todella rentoutunut mieli kyllä ja nautimme näistä viimeisistä lomapäivistä ennen koulujen alkua, ainoastaan mieheni aloitti tänään jo työt (vanhimman koulu alkaa tasan kahden viikon päästä ja kolmen muun koulut alkaa kahden viikon päästä tiistaina).
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!! <3

Kolmas herkkuvaihtopaketti


Tänään löysi tiensä myös minun oma herkkuvaihtopakettini!! :) Lämmin kiitos Jennalle http://yksipienielefantti.blogspot.fi/. Kiitos myös Minttu, kun kierroksen järkestit!!

Minun paketistani löytyi suurta herkkuani eli Pandan suklaata sekä salmiakkiaski. Lisäksi paketissa oli kaksi kasvonaamiota sekä tosi kaunis kesäinen kortti. :)
Kiitos Jenna mukavasta yllätyksestä!! :)

torstai 23. heinäkuuta 2015

Herkkuvaihdon toinen paketti


Tänään sai herkkuvaihdon paketin meidän nuorimmainen. :) Paketti oli niin suuri kooltaan, että ei mahtunut meidän postilaatikosta, joten pääsivät isin kanssa ihan kahdestaan kävelemään postiin ja hakemaan paketin sieltä. Nuorimmainen oli ihan itse tästä hommasta suoriutunut ja oli niin iloisen onnellinen, kun tuli kotiin.
Ihanan paketin sai kyllä nuorimmainenkin!!! <3 Kyllä oman postin saaminen voikin olla niin jännittävää ja kivaa. Paketista löytyi: hedelmäaakkospussi, Väiski vaahtokarkkeja, kolme Muumi-tikkaria ja tuollainen lima sekä ihana kortti. Lämmin kiitos näin ihanasta paketista Tuukalle TOGETHER IN WONDERLAND blogiin. Täällä oli todella iloinen paketin saaja!! :)

Oikein mukavaa torstaita jokaiselle!! <3

lauantai 18. heinäkuuta 2015



Heinäkuu on puolessa välissä ja miehelläni on vielä viikko lomaa. :) Viikolle on vähän suunnitelmia ja viimeinen lomapäivä meillä vietetään sairaalassa, mutta ei se mitään. Ollaan saatu nauttia todellakin lomailusta!! Kaikenlaista on ollut ja tapahtunut, mutta niinhän se lasten kanssa aina on.
Tänään päästään ystäväperheen pojan rippijuhliin ja vaikka vähän jännitetty, että kuka pääsee lähtemään, niin kyllä me päästään koko porukan voimin menemään, tosi kiva niin!! Rippijuhlat ovat niin kivoja juhlia, että niihin menee todella mielellään.
Tällä viikolla on puuhasteltu kaikennäköistä tässä kotosalla. Innostuin kokeilemaan vihdoin betonitöitä, siitä voi lukea enempi TÄÄLTÄ. Laitoin joulublogin puolelle enempi kuvia, kun joululahjoja silmällä pitäen näitä puuhailin. Kirjastossa on käyty, asioita hoidettu, nuorimman kummitytön synttäreitä juhlittu, labra käyntejä, lääkärireissuja, askartelua (toinenkin projekti on vielä kesken, postailen senkin tuonne joulublogin puolelle jossain kohtaa, kunhan saan ne täysin valmiiksi) ja siivousta. Siinähän se viikko on vierähtänyt!! :D Ollaan kyllä nukuttu ja oleiltu ja leffojakin on katseltu. Tämmöisestä lomasta ovat kaikki nauttineet!! Sopivasti touhua ja menoa. Ihanan rentoutunut olotila kyllä!! Nyt rupee huomaamaan, että ainakin toiseksi vanhin jo tarttis tuota koulun tuomaa arkea ja säännöllisyyttä. ;) Mutta eipä siihen koulun alkuunkaan paljoa ole. Nyt nautimme vielä näistä jäljellä olevista lomapäivistä!! :)

Mukavaa viikonloppua kaikille!! <3

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Herkkuvaihdon ensimmäinen paketti


Me osallistuttiin ihan kolmen ihmisen voimin herkkuvaihtoon, jonka MINTTU järjesti. Kiitos Minttu taas uudesta kierroksesta!! <3 On mukavaa piristystä arjen keskelle kyllä tämä, vaikka nyt tämä kierros sattuikin lomaan. Piristää se silti mieltä!! <3 Varsinkin, kun neiti on kipeenä, niin ihana ylläri oli tänään postilaatikossa. <3
Lämmin kiitos Lumille neidin ihanasta paketista Äiti ja melukylän lapset blogista!!! <3 Meidän neiti oli niin onnellinen tänään pakettia aukaisten!! Paketista löytyi salmiakkiaakkosia, Pandan suklaata, Muumi-tikkari, tosi ihana vihko, suloiset pinnit ja pompulat. Oli kyllä todella mieleinen tämä paketti!!! <3 Kiitos paljon!! <3
Kortissa oli ihana teksti:
"Ilon pikku
pisaroita
elämä on
tulvillaan.
Niitä onnen
hiukkasia
tahdon sulle
lahjoittaa."
-Paula Tarvainen

Mukavaa tiistaita ihan jokaiselle!! <3

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Lomareissuja


























Ollaan päästy hiukan reissaamaan perheen voimin sekä ystävien kanssa!! <3 <3 On ollut mukavaa kyllä!! Käytiin päiväseltään ystäväperheen kanssa Tallinnassa. Siellä satoi vettä, joten kuvia ei valitettavasti sielä juurikaan saatu... Ei me kovinkaan pitkällä käyty, siinä satamassa pyörittiin, kun ei haluttu kastua ihan kauheesti. ;) Lapset saivat hankittua muutamat pienet ostoksensa ja itse löysin aivan ihanan lompakon, missä Iso-Britannian lippu. On ihan samanlainen kuva nyt uuden kännykän kuorissa ja lompakossa. :) Itse en muuta sieltä sitten ostanutkaan. Kolme osti pyyhkeet, neiti pienen käsilaukun, nuorin pelipaidan ja toiseksi vanhin lippiksen. Oli ihanaa, kun sain kerrankin ystäväni kanssa jutella ihan rauhassa!! <3 Niin harvoin on mahdollisuutta siihen. Ihanan piristävä reissu!! <3

Sitten tehtiin toinenkin reissu ja käytiin Savonlinnassa ja Pieksämäellä. :) Savonlinnasta onkin tuo iso kuvapläjäys. :D Tykättiin tosi paljon linnasta, kyllä kannatti ajella sinne!! Isot pojat ensin alkuun olivat ihan täysin kyllästyneitä koko juttuun, mutta kun perille päästiin, niin hekin tykkäsivät kovasti linnasta. Mä niin tykkään kovasti noista ikkunoista ja ikkunan pielistä mitä siellä oli. Linnaan ei pääse ollenkaan itsekseen kävelemään, vaan oltiin opastetulla kierroksella. Se oli tosi kiva, kun kuuli kaikenlaista, mitä ei itse olis saanut selville muuten. Ainoa miinus oli se, että kovin nopsaa tahtia kierrettiin. Olis ollut ihanaa, kun olis saanut ihan rauhassa kuvailla ja katsella. Kyllähän mä onneksi ehdin, kun kuljin joka paikkaan viimeisenä. ;) Mutta hieno oli linna.

Savonlinnasta ajeltiin mun kummien luokse Pieksämäelle. Siellä oltiin katsomassa mun kummeja, minun kummityttöä ja neidin kummeja. Oli kyllä ihana reissu sekin!! <3 Päästiin katsomaan neidin kummien uutta, kaunista kotia. He ovat tuossa alkuvuodesta muuttaneet uuteen kotiin ja oli kaunista. Tämä on meidän perheen sellainen perinteinen kesänreissu. :) Tosi mukavaa on ollut, kun saadaan nähdä sukulaisia, joita tapaa niin harvoin. Isot pojat tykkäävät kovasti pelailla lautapelejä ja siellä on aina innokkaita pelaajia, joten hyvin hekin viihtyivät. Uimassa kävivät myös siellä ja kaikki muut tais järvessä käydä, paitsi minä. Ihan niin lämmintä vesi ei ollut, että olisin sinne mennyt. ;)
Pieni juttu mahtui tähän reissuun, kun neidin hengittäminen rupes käymään todella työlääksi... Hengittäminen oli katkonaista ja hankalaa. Hänen kanssaan sitten oli pakko käydä päivystyksessä, mutta onneksi löytyi paikkakunnalta päivystys, eikä tarvinnut lähteä tunnin matkan päähän. Mietittiin kyllä jo ambulanssin tilaamista, mutta sitten päädyttiin, että lähdetään samantien. Päivystyksessä saatiin spiraa ja se vähän rupes helpottamaan olotilaa, onneksi. Vaikka meillä sairastetaankin tosi paljon, niin tää oli ensimmäinen kerta, kun täytyi päivystyksessä käydä lomareissulla. Tähän asti päästy aina terveinä lomailemaan. Onneksi kaikki meni hyvin ja päästiin nauttimaan kuitenkin tästäkin lomasta!! :)

Nyt huilaillaan kotosalla ja hiukan jotain uusia juttuja on tarkoitus kokeilla. ;) Uusia askarteluvinkkejä oon löytänyt ja osittain niitä jo tehtykin. Valmista ei ole vielä, kun tarvii hetken aikaa kuivua. Mutta kyllä mä ne tuolla joulublogin puolella sitten esittelen, koska joululahjaksi ne on menossa, ainakin osittain.

Oikein mukavia kesäisiä päiviä (vaikka ei aurinko koko aikaa paistakaan), onneksi lomaa voi viettää kelistä huolimatta!!! <3 Ihanaa alkanutta viikkoa!!