Mä olen tänä kesänä ruvennut huomaamaan, että olen käynyt läpi näitä menneiden vuosien juttuja. Niin kauanhan ne asiat nousee pintaan, kun niitä ei ole loppuun saakka käynyt läpi ja käsitellyt. Oma jaksaminen on ollut välillä tosi heikkoa. Mutta kuitenkin jokaiseen päivään olen saanut tarvittavat voimat, vaikka välillä on tuntunutkin toisenlaiselta. Toisina päivinä on jätetty vähemmälle siivoamiset ym. toisarvoiset jutut ja oon keskittynyt ihan muihin juttuihin. Välillä se on ollut niitä lääkärireissuja, mutta välillä olen kutonut ja ommellut. Koska pää tarvitsee välillä lepoa myös ja se tuntuu hyvältä, kun on saanut kutoa. Myös Raamatun lukeminen on antanut kovasti voimia ja lohdutusta. Aina sieltä löytää sellaisen kohdan, minkä avulla jaksaa.
Meidän sairaalaelämä on alkanut 5 vuotta sitten. Melkein koko tämän 5 vuoden ajan olen huomannut jättäväni oman itseni hoitamatta. Nyt sen sitten huomaa... Nyt tämän kesän aikana onkin sitten tehty paljonkin juttuja, jotka olisi pitänyt hoitaa jo kauan sitten. Olen käynyt hammaslääkärissä, reikiä oli hämmästyksekseni nolla. Toki iloitsen siitä asiasta!! Hammaslääkärini suositteli teettämään purentakiskot. Enpä minä siihen vastaankaan laittanut, koska niin paljon öisin puren hampaitani yhteen tai narskuttelen niitä, varsinkin sellaisina öinä, kun nukkuminen on tosi huonoa ja lapset nukkuu huonosti. Kiskot ovatkin auttaneet tosi paljon aamuihin. Leukaluut eivät pauku samalla tavalla, kun aiemmin. ;) Suukin saattaa ihan nätisti aueta ilman sen suurempia venyttelyitä. Välillä kun ei tahtonut suu aueta edes.
Jäykkäkouristusrokotekin on otettuna, sekin oli ehtinyt mennä vanhaksi... Eipä tämmöistä olisi tullut edes mieleen, mutta niin moni ystävistäni on nyt käynyt ottamassa ja rupesinpahan sitten selvittelemään omaakin tilaa. Nyt on se hoidettuna myös seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi.
Olen myös huomannut kuinka paljon sokeriarvoni heittelee... Päivän mittaan näyttävät ihan mitä sattuu. Kävin viime viikolla diabeteshoitajan juttusilla ja sain uuden sokerimittarin. Olen ihmetellyt välillä omaa jaksamattomuutta ja miettinyt, että mistähän mahtaa johtua (kyllähän se yöllinen valvominen myös tähän vaikuttaa). Nyt tiedän ainakin osa syyn. Nimittäin verensokerit eivät nouse riittävästi tietyistä ruuista. Verensokeri jää ruuan syömisen jälkeen liian matalalle, eipä siis ihme, että välillä niin saamaton on olo. Nyt olen oikein keskittynyt tuohon syömiseen. Syön kolmen tunnin välein ja kaksi lämmintä ateriaa päivässä. On muuten ihan erilainen olotila... Verensokereita kun olen tässä nyt muutaman päivän mittaillut, niin mm. gluteeniton pasta ei nosta mun verensokeria juurikaan. Ei siis ihme, että pastaruuan jälkeen on tosi vetämätön olo. Oon siis hyvällä ruokahalulla syönyt nyt myös herkkuja. Niitä kun en juurikaan ole syönyt. Ei ole mielikään niitä tehnyt. Painoa olen saanut lisää, mikä on ollut tosi hyvä juttu. Meinas mennä alipainon puolelle. Toki huolikin vie ruokahalua ja pudottaa painoa. Ja tosi helposti sitä tulee väsyneenä syötyä miten sattuu ja mitä sattuu. Usein jää ruoka jopa kokonaan pois. Nyt on mulla ollut tosi iso opettelminen tähän uuteen systeemiini. On vaan pakko syödä säännöllisesti, eipä voi mitään! Uskoisin tähänkin kuitenkin tottuvan, kun niin moniin muihinkin juttuihin.
Kun tuon syömisasian olen saanut nyt kuntoon, niin oma mielikin pysyy paljon parempana. Näin mä toivon syksylläkin tämän asian olevan!! Mä todella toivon kovasti, että meidän ensi syksystä tulisi sellainen, että oma jaksaminenkin olisi toisenlaista, kun tähän mennessä moneen vuoteen. Huoli lapsista syö paljon energioita ja omia voimia. Ja kun ei saa öisin nukuttua, niin silloin ei oikein osaa edes järkevästi ajatella mitään. Välillä saa sellaisia paniikkikohtauksia, kun elimistö pistää niin vastaan. Huoli ja väsymys yhdessä ne tekee. Migreeni on myös tuttu kaveri, valitettavasti.
Ensi syksyyn lähden kyllä paljon luottavaisemmalla mielellä, kun tähän asti!! <3 Meidän kaikki lapset pääsevät sellaisiin kouluihin, joissa ei ole mitään sisäilmaongelmia. Tästä asiasta olen äärettömän kiitollinen!! <3 Se vaatii tiettyjä uhrauksia itseltä, mutta niihin olen todellakin valmis, että saisin lasteni terveyden kuntoon. Se terveys on kuitenkin niin tärkeä juttu kenelle tahansa!! Jatkan siis edelleen ihmisten ihmettelyä mun kotona olosta, mutta ihmetelköön rauhassa. ;) Meidän perheelle tämä on ehdottomasti paras ratkaisu!! Näin meidän perheessä kaikki voivat paljon paremmin. Jokainen tietää oman paikkansa ja tehtävänsä. Olen todella kiitollinen siitä, että myös mieheni on samoilla linjoilla kanssani, että mun kotona olo on meille se paras ratkaisu.
Vielä mulla on itselläni sellainen asia hoitamatta, kun silmälääkäri käynti. Toivon mukaan sekin asia järjestyy ja saisin uudet silmälasit. Aika näyttää tämän asian. Nyt olen niin iloinen siitä, että mä olen saanut hoidettua itseäni kuntoon ja muutaman päivänä on kävelylenkkejäkin tehty. Se on ollut myös tosi ihana juttu itselle, että olen niin paljon saanut aikaiseksi.
Kyllä omasta itsestäänkin täytyy pitää huolta!! <3 Mä olen sen nyt saanut kyllä huomata aika karulla tavalla.... Onneksi heräsin siihen asiaan nyt!! Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin ja kun uskaltaa ottaa asioista selvää ja tehdä ne, niin kaikki selviää ja hoituu.
Oikein ihanaa päivää jokaiselle ja pidetään jokainen huolta itsestämme myös!! <3