Pitkästä aikaa täällä!! :) Viikko on vierähtänyt miettien isoja päätöksiä... Onneksi nyt taas kaikki järjestyksessä!! :)
Mä törmäsin tänään facebookissa seuraavaan tekstiin:
"Kuka antaa valtuudet
arvostella toisten elämää,
kun emme ole päivääkään
astelleet muiden saappaissa."
Niinpä!! Tää jäi mietityttämään tälle päivälle, että hirveen helppo on mennä arvostelemaan toisten asioita, vaikka ei todellisuudessa tiedä, että mitä toiset on käyneet läpi. Kun kukaan ei asu toisen kodissa, niin ei voi tietää, mitä siellä tapahtuu ja kuinka isoja juttuja siellä läpi käydään. Ehkä sen takia tämä asia jäi omaan mieleeni niin kovin voimakkaasti, kun itse olen saanut niin paljon hämmästelyä aikaan, kun olen kotona lasten kanssa edelleen, vaikka nuorimmainen on jo "iso". Siis ylittänyt sen kolme vuotta. Puolitutut ihmiset tulevat päivittelemään, että kuinka voit olla vieläkin kotona. Kuitenkaan he eivät, mitä kaikkea meidän arkeen esimerkiksi kuuluu. On päiviä, kun meillä päästään tosi helpolla! :) Ja niitä päiviä osaa ihan oikeesti arvostaa tosi paljon ja nauttia niistä. Mutta kyllä tähän kuuluu paljon muutakin, kun niitä helppoja ja sujuvia päiviä.
Hiukan tähän laitan, mitä meidän arki joskus voi olla. Vaikka meidän lapset ovat isoja ja yöunien pitäisi olla suunnilleen kokonaisia. Välillä niin ei ole, saattaa mennä useampi viikkokin, että meillä sairastetaan. Eikä kukaan nuku silloin, kun kipeenä on. Jostain syystä meidän perheessä taudit kiertää ja kiertää, kun tänne rantautuvat. Nyt on takana sellainen kahden kuukauden putki. Onhan siellä seassa myös niitä päiviä, kun toivutaan ja yötkin nukuttu. Meidän arki ei ole ihan sellaista, kun joissain muissa perheissä. Tähän kuuluu monia lääkärikäyntejä, labrakäyntejä, polikäyntejä, allergologin luonakin käydään välillä, fysioterapia reissuja, oikomishammashoito juttuja, yöllisiä ensiapureissuja (näitä tarvitaan välillä silloin, kun neiti on kauheessa räkätaudissa, eikä henki kulje. Syksyn saldoa en edes uskalla laskea;)), juoksemista apteekissa. Nämä rytmittää meidän arkea aika hyvin. Ja tämä on meidän normaalia arkea. Pienen lisänsä tuo sekin, että jokaisella lapsella on omanlaisensa ruoka-aineallergiat. Joka ruualle tehdään vähintään kaksi erilaista versiota, että joskus saa hiukan eri tavalla maustettua ruokaa. ;D Siitepölyaikana reagoidaan millon mitenkin, iholla ja hengistysteillä, ruuatkin saattaa ristiin reagoida. Mieheni kanssa tätä palettia yritetään parhaamme mukaan pyörittää ja onneksi on läheisiä ihmisiä auttamassa ja ystäviä. Joskus on niin ihanaa, kun joku tuo ruokaa valmiiksi tehtynä tai ilahduttaa muuten vaan läsnäolollaan ja kuuntelemalla. Ne on tärkeitä ja ihania hetkiä!! <3 Ja päivääkään en näistä päivistä vaihtaisi pois!!! <3
Olen ihan varmasti saanut ihmisenä kasvaa paljonkin, ainakin näin mä todella toivon. Kahden vuoden sairaalaelämä luultavasti myös muutti itseäni, toivon mukaan hyvällä tavalla! ;) Silloin kyllä sai olla apuna ihan kaikki kynnelle kykenevät, siitäkin on selvitty. Nykyään nuorimmainen voi oikein hyvin! Pahan tukkosuuden takia me nuorimman kanssa siellä sairaalassa asuttiin. Tuttu kuvio oli ensiapu-lastenpoli-osasto reitti. Viimeinen reissu tehtiin keväällä 2010, silloin nuorimmaisella oli verenmyrkytys. Sen jälkeen lastenpolin reissuja on tehty useitakin, mutta osastolle asti ei onneksi olla jouduttu. Siinä kohtaa pistää ajatuksiaan kyllä hiukan toiseen muottiin. Onneksi nykyään taudit saadaan hoidettua kotikonstein, vaikka välillä lääkärinkin apua tarvitaan.
Mutta tätä kaikkeahan puolitutut ihmiset eivät tiedä ja useampi on multa kysässyt, että eikö sulla tule kotona aika pitkäksi, kun olet siellä vaan lasten kanssa. ;) No eipä mulla ehdi tulla aika pitkäksi ollenkaan. :D Nykyään osaan jo hyvin ohittaa keskustelut, enkä jää miettimään, että ollaanko tehty oikea ratkaisu jäädessäni kotiin. Kun muutama vuosi sitten sitä murehti, että mitä muut ajattelee ja millä perustella minun kotiin jäämistä. Pääasia on se, että kaikki voivat hyvin ja ollaan mieheni kanssa asiasta samaa mieltä! Se riittää mulle.
Tässä nyt todella pitkä postaus, mutta tuo tämän päiväinen fb:n teksti palautti miettimään näitä kaikkia ihmettelyitä, mitä osaksemme ollaan saatu. Kun ei ole astellut toisen saappaissa, niin ei tosiaan voi tietää, mitä toinen ajattelee joistain asioista. On ihanaa, kun meitä on erilaisia ihmisiä!!! <3
Mukavaa alkavaa viikonloppua ihan jokaiselle!!!! <3 <3